Henrik ja Laura Schwartzbergin sukuseura ry. Sukukokous Helsingissä 6.8.2016.

 Avaussanat

Sukuseuran puheenjohtaja Hannu Mustakallio lausui avaussanat ja heti sen jälkeen piti esitelmän, jonka hän oli otsikoinut "Laura Schwartzbergin elämä". Molemmat tekstit löytyvät Sukukokoukset > 2016 Helsinki > Esitelmät, puheenvuorot -alalehden kohdalta.
.

Sukuseuran puheejohtaja Hannu Mustakallio

Minulla on sukuseuran puheenjohtajana ilo ja kunnia toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi tähän Henrikin ja Lauran jälkeläisten yhteiseen tapaamiseen. Tasan viisi vuotta siten, elokuun 6. ja 7. päivänä, olimme koolla Rokualla ja Säräisniemellä. Henrik 200 v -tapahtumassa vietimme kantaisämme Henrik Schwartzbergin syntymän 200-vuotisjuhlaa. Kyseessä oli ensimmäinen kaikkien sukuhaarojen yhteinen tapaaminen yli 50 vuoteen. Mukana oli yhteensä 76 henkeä viidestä sukuhaarasta ja kaikista ikäryhmistä.

Sukukokouksen yhteydessä pidettiin Henrik ja Laura Schwartzbergin sukuseuran perustava kokous. Sukuseuran tarkoituksena on sääntöjen mukaan selvittää Henrik ja Laura Schwartzbergin sekä heidän jälkeläistensä vaiheita ja historiaa, vaalia Schwartzbergin – Mustakallion suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta suvun jäsenten keskuudessa sekä tehdä sukuseura- ja sukututkimustyötä tunnetuksi.

Sukuseuran varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä jokainen 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka polveutuu Henrik Schwartzbergista ja hänen puolisostaan Laura Katarina Schwartzbergista, sekä jokainen henkilö, joka avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen kautta on liittynyt sukuun.

Perustava kokous valitsi sukuseuran hallitukseen seitsemän jäsentä, joista kuusi on voinut osallistua sen työskentelyyn. Hallituksessa tuli olemaan edustettuna neljä sukuhaaraa (Maria, Johannes, Jaakko ja Jooseppi) kahdeksasta mahdollisesta. 

Sukuseuran rekisteröiminen pantiin vireille tammikuussa 2013. Patentti- ja rekisterihallitus teki päätöksen yhdistyksen rekisteröinnistä kesäkuussa 2013. Se hyväksyi yhdistyksen säännöt perustavan kokouksen esittämässä muodossa.

Hallitus on johtanut sukuseuran toimintaa elokuussa 2014 pitämästään ensimmäisestä kokouksesta lähtien. Toimintaan voi tarkemmin perehtyä toimintakertomuksesta, joka käsitellään myöhemmin tänään pidettävässä varsinaisessa kokouksessa. Seuran tärkeimpänä tehtävänä on ollut tarjota mahdollisuutta hakea sukuseuran jäsenyyttä.

Olemme ensimmäisten toimintavuosien aikana saavuttaneetkin kohtalaisen hyviä tuloksia. Seuralla oli heinäkuun 2016 lopussa yhteensä 82 jäsentä, jotka jakautuivat sukuhaaroittain seuraavasti: Gustaf (Kusti) 3, Maria 3, Henrik (Heikku) 1, Johannes 18, Jakob (Jaakko) 50 ja Josef (Jooseppi) 7.  Sukuseura on siis rekrytoinut jäseniä ennen muuta Jaakon, Johanneksen ja Joosepin sukuhaaroista. Jäseniä ei ole vielä Kallen ja Hannan sukuhaaroista, mutta hallitus on saanut yhteyden myös niihin.

Olemme avanneet Facebookiin suljetun ryhmän, jossa oli heinäkuun lopussa 60 sukulaista. Heistä kaikki eivät ole sukuseuran jäseniä.

Hallituksen työ on viime syksystä lähtien keskittynyt tänä päivänä täällä Helsingissä järjestettävän sukukokouksen valmisteluihin. Lisäksi saatoimme kesäkuussa avata omat kotisivumme, joiden ansiosta informaation välittäminen suvustamme ja sukuseuramme toiminnasta on parantunut ratkaisevasti.

Tänään meitä on koolla ennakkoilmoittautumista koskevien tietojen mukaan 52 aikuista ja seitsemän lasta, yhteensä siis 59 sukulaista, joista kaikki eivät ole sukuseuran jäseniä. (Lopullinen osanottajamäärä oli hieman pienempi.) Niin kuin viisi vuotta sitten edustamme viittä sukuhaaraa. Rinnassamme olevat nimilaput osoittavat itse kunkin sukuhaaraa. Poissa ovat siis vielä Henrikin eli Heikun, Kallen ja Hannan haarojen edustajat.

Kun päätimme järjestää sukukokouksemme Helsingissä, toivoimme tavoittavamme pääkaupunkiseudulla olevat sukulaisemme. Asuuhan meidänkin sukumme jäsenistä valtaosa pääkaupunkiseudulla tai ainakin Etelä-Suomessa. Sukukokoukseen ilmoittautuneiden määrä on kuitenkin lähes 20 pienempi kuin viisi vuotta sitten. Näyttää siltä, että ensi innostus sukuseura-asiaan on osittain haihtunut ja että pääkaupunkiseudulta ei ole löytynyt sellaista kiinnostusta ja sitoutuneisuutta toimintaamme kohtaan kuin olisimme toivoneet.

Tänään meitä on kuitenkin koolla oikein sopiva määrä ajatellen sitä, että pääsemme tutustumaan toisiimme ja että voimme päivän aikana rakentaa yhteisöllisyyttä sukumme ja sukuseuramme piirissä. ”Näillä mennään”, olkoon siis tämänkin sukukokouksen tunnuksena.

Asetin teille etukäteen tehtäväksi, että jokainen tutustuisi tämän päivän aikana ainakin yhteen sellaiseen sukulaiseen, jota ei ole aiemmin tuntenut. Toivottavasti voimme tämän päivän aikana myös valaa toisiimme innostusta sukuseuratyötä kohtaan.

Henrik ja Laura menivät naimisiin vuonna 1839. Me kaikki olemme heidän jälkeläisiään; osa on liittynyt sukuumme avioliiton kautta. Me muodostamme kuitenkin vain pienen osan suvun jäsenistä, joita elää tänä päivänä monia satoja ellei tuhansia. Johanneksen haaralla on oma sukuseuransa Murron kävijät ry, Kustin suvulla on puolestaan sitä laajempana sukuyhteisönä Jaakonahon suku ry.

Me itse kukin voimme tuntea yhteenkuuluvuutta eritasoisia ja erisuuruisia sukuyhteisöjä kohtaan. Lähimpänä on tietysti oma perhe eli vanhemmat ja lapset tai sisarukset. Sitten voimme rakentaa yhteyttä serkkujemme tai pikkuserkkujemme kesken. Henrik ja Laura Schwartzbergin sukuseura tarjoaa mahdollisuuden oppia tuntemaan muidenkin Henrikistä ja Laurasta periytyvien sukuhaarojen jäseniä ja vaikutusta. Voi tietysti kysyä, onko se meille tehtävä, joka herättää kiinnostusta ja tuntuu mielekkäältä. Vastaus on varmaan, että toisia nämä laajemmat näköalat kiinnostavat, kun taas toisille vastaus on evvk – ei voi vähemmän kiinnostaa.

Olen ollut valmistelemassa sukuseuran perustavaa kokousta ja olen ollut sen ensimmäisenä puheenjohtajana. Haluan avoimesti ja mielelläni tunnustaa, että olen oppinut tuntemaan sukuamme ja sukulaisiamme sekä laajassa että suppeassa mielessä hyvinkin paljon lisää. Tietoni erityisesti omasta eli Jaakon haarasta ovat karttuneet sekä Rokualla että täällä, kun olen tavannut tai tapaan joitakuita pikkuserkkujani ensimmäistä kertaa, tai kun olen vastaanottanut ilmoittautumisia sukuseuraamme. Sama koskee varmaan myös muiden sukuhaarojen jäseniä, erityisesti niitä, jotka ovat kantaneet vastuuta hallituksessamme. Haluankin esitellä teille muut paikalla olevat hallituksen jäsenet: varapuheenjohtajamme Katariina Mustakallion, sihteerimme Marja Heimosen, rahastonhoitajamme Kari Mustakallion sekä Sanna Vuornos-Viston, jonka kodissa Helsingissä hallitus on voinut kokoontua.

Sukuun tutustuminen on loppumattoman laaja kenttä, josta jokainen voi haukata sen verran kuin haluaa ja jaksaa. Tänä iltana tutustumme vielä erikseen toisiimme, siihen keitä olemme ja mistä tulemme. Kun perehdymme sukuumme ja teemme sitä muissakin yhteyksissä tunnetuksi, kysymys ei ole jostakin yhteiskunnallisesta, poliittisesta tai taloudellisesta edunvalvonnasta, sen edistämisestä, mikä olisi Henrikin ja Lauran jälkeläisten kuviteltu etu. Myöskään sukuseuran puheenjohtajalla eli esimiehellä ei ole mitään virallista käskyvaltaa sukulaisiimme nähden.

Me, jotka olemme mukana sukuseuran työssä, tulemme monenlaisista taustoista ja edustamme monenlaisia ammatteja. Olemme kuitenkin kaikki yhtä arvokkaita Henrikin ja Lauran jälkeläisiä oppiarvoihin ja titteleihin katsomatta.

Kun Rokualla vietimme siis Henrikin 200-vuotissynttäreitä, tänään vietämme vastaavaa Laura 200 v -tapahtumaa. Perehdymme tämänpäiväisissä alustuksissa Lauran vaiheisiin. Paneudumme paneelikeskustelussa myös laajemmin naisten rooliin suvussamme. Kaiken tämän haluamme tehdä vapaasti ja ilman turhia muodollisuuksia. Pääasiana on, että itse kukin tietäisi Laurasta täältä lähtiessään enemmän kuin tiesi tänne tullessaan.

Näillä sanoilla avaan kokoontumisemme ja toivotan oikein hyvää sukukokouksen jatkoa.