.

Sukukokus Helsingissä 17.8.2019

Metropoliitta Ambrosiuksen tervetuliaispuhe

Referaatti Kari Mustakallio

Hannun puheenvuoron jälkeen metropoliitta Ambrosius otti tilan haltuunsa. Persoonallisen rauhallisella puhetyylillään, hieman huumorillakin höystäen hän toivotti meidät tervetulleiksi Kulttuurikeskus Sofiaan ja kertoi aluksi paikan historiasta.

Alun perin alueella on toiminut osuuspankkiopisto, joka oli tullut myyntiin 12 vuotta sitten ja jonka hieman sitä ennen perustettu säätiö sai tilaisuuden ostaa. Kauppa mahdollistui lahjoitus- ja velkavaroin. Perustamisvaiheessa kirkko tai kirkot eivät rahallisesti olleet projektissa mukana.

Metropoliitta Ambrosius toimii säätiön puheenjohtajana. Hän vertasi omaa työtään Hannun "eläkevirkaan", sukuseuran puheenjohtajuuteen. Ambrosius toimii aktiivisesti erilaisissa ryhmissä ja kokoontumisissa, joista monet tapahtuvat nimenomaan Sofiassa.

Kulttuurikeskus Sofian alueella on myös hotelli ja senioritalo. Jälkimmäisen erikokoiset kerrostaloasunnot ovat vuokrattavissa tai jopa ostettavissa. Ambrosius kertoi itse asuvansa yhdessä niistä. Muutama vuosi sitten kuollut Kimmo Mustakallio oli ollut hänen lähinaapurinsa.

Kulttuurikeskus on ennen kaikkea henkinen keskus. Siellä pidetään seminaareja, keskustelutilaisuuksia, taidetapahtumia ja -näyttelyitä sekä retriittejä. Kesäisin moni sukuseura valitsee monilla perusteilla hyväksi koetun Sofian kokouspaikakseen. Myös kaupungit, kunnat, yliopistot ja muut oppilaitokset varaavat toistuvasti kokous- ja ruokailupalvelut Sofiasta.

Sofialla on vähäisessä määrin julkaisutoimintaa. Omassa kappelissa on päivittäin palveluksia. Pari vuotta sitten eläkkeelle jäätyään metropolitta Ambrosius sanojensa mukaan aloitti "Sofian kappalaisena". Hänen päivärytmiinsä kuuluu joka-aamuisen kello yhdeksän aamupalveluksen hoitaminen. Puhuja muistutti olevansa iloinen siitä, että olimme varanneet Sofian kappelin iltahartauspaikaksemme.

Mainittu kappeli on eräällä tapaa suunnannäyttäjä. Se on ainoa ortodoksinen kirkko, jossa on suomenkieliset, luterilaiset virsikirjat. Se on lahjoitus Helsingin luterilaiselta hiippakunnalta.

Metropoliitta katsoi, että ortodoksisella kirkolla ja suomalaisella sukuseura-aatteella on monia yhtäläisyyksiä. Molemmissa on vahva perinteen taju, huolehditaan seniori-ihmisistä, muistellaan heidän aikaansaannoksiaan ja kunnioitetaan poisnukkuneita.

Ambrosiuksen mielestä sukuseura, joka rantautuu tälle merenrantatontille kokoustaan pitämään, on sofistikoitumassa. Siis viisastumassa ja perehtymässä omiin juuriinsa.

Lopuksi kaksi sitaattia:

"Omien juurien tunteminen auttaa meitä pyrkimään elämässä eteenpäin ja kulkemaan hengellisen kasvun tietä. Ja hengellisessä ajattelussa olemme sillä linjalla, että henkinen ja hengellinen polku voivat vielä jatkua, syventyä ja vahvistua Jumalan kirkkauden maailmassa tämän ajan jälkeen."

"Olette sydämellisesti tervetulleita ja toivotan teille esi-isienne ja heidän esi-isiensä rukouksia. Ja iloa myös tänään ja tästä eteenpäin."

 

+ + + + + + + + + + + + + + + + +

 
.
.