.

Joh Mustakallio. Matka jäämeren rannalle kesällä 1882

Joh Mustakallion kirja Matka Jäämeren rannalle on kirjoitettu faktuura-kirjaimin.
Lyhyen harjoittelun jälkeen lukeminen onnistuu varsin sujuvasti ensikertalaiseltakin.

Alla sivu 3:n teksti fraktuurasta nykykirjaimiksi muutettuna.
Alla oleva teksti noudattaa alkuperäistekstin rivijakoa, mikä helpottaa kokonaisuuden hahmottamista.

Muutamia huomioita:

  • Kirjaimet s, k ja l ovat melko toistensa kaltaisia
  • v-kirjainta ei ole, vaan se on w
  • ”kaksois-s” kirjoitetaan kahdella erilaisella merkillä, kts. esim. rivin 7 ensimmäinen sana ”piirissään”

 

Tosiaankin siinä on perää, kun sanotaan että mat-
kustukset kotiseudulta pois kehittävät ihmistä. Ja erittäin-
kin, jos matka on koko kotimaan ulkopuolelle. Toiset nä-
köalat, toiset olosuhteet, tawat ja katsantokannat tekewät
sen, että selwemmästi tulee arwamaan oman olonsa, jo-
pa antamaan arwon toisellekin. Ainainen asuminen koti-
piirissään totuttaa silmän siihen, mitä on; sen warjo-
puolia ei näe, sen hyviä puolia ei arwosta. Kumman-
kin huomaa paremmin eroitettuna kaikesta, missä ennen
on liikkunut.
On tullut tawaksi, että ne, jotka tahtowat maail-
mata nähdä matkaawat eteläänpäin ihailemaan luonnon,
Ihmiskäden ja ihmisneron synnyttämää suuruutta. Tosi
on; sinne on runsaammin herunut luonnon antimia; siellä
on taisteltu ihmiskunnan suuret taistelut ”miekoin, au-
roin, aattehin.” Mutta ansaitsevat pohjan perätkin kat-
somista, olot sielläkin oppimista. Awarain, äärettömäin
olojen jylhyys, koko luonnon kolkkous, jota ei huoli ih-
misen uhkauksista panna wiljelevän kätensä sen päälle,
kannattaa sitäkin käydä katsomassa. Kun istuu sekä
aineellisen että henkisen wiljelyksen helmassa ja nauttii
saawutetun inhimillisen siwistyksen hedelmiä, mukawuudet
mukawuuksien wieressä, se tahtoo synnyttää luonnot-
tomia waatimuksia ja kääntää ihmisen nurin, luonnollisesta
luonnottomaksi. Kuinka hywä ja hyödyllistä on silloin
nähdä ja tawata ihmistä, joka ei tiedä koko maailman
menosta mitään, ei muusta kuin siitä turpeesta, joka
on hänen allaan, siitä Luojasta, joka wallitsee kor-
kealla hänen päällään!
Pyydän siis lukijaa seuraamaan kertomustani; se
onkin paljon huokeampaa, kuin osaa ottaa matkan vai-
woihin.

 

.