Tällä sivulla on vain avaussanat.
Esitelmät löytyvät Artikkeleita -välilehden kohdalta.
Avaussanat Rokualla 6.8.2011
Hannu Mustakallio
Hyvät sukulaiset eli Henrik ja Laura Schwartzbergin jälkeläiset ja avioliiton kautta sukuumme liitetyt!
Minulla on ilo ja kunnia lausua teidät kaikki tervetulleiksi Henrik 200 v -tapahtumaan, jota vietämme tänä viikonloppuna täällä Rokualla ja Säräisniemellä. Tämä vuosi on meidän kaikkien mutta ennen kaikkea kantaisämme Henrik Schwartzbergin juhlavuosi, kun hänen syntymästään tuli kolme kuukautta sitten kuluneeksi täydet 200 vuotta. Olihan Henrik tai oikeastaan Heikki Jaakonpoika syntynyt toukokuun 7. päivänä 1811 Pyhäjoella.
Meillä on itse kullakin omakohtaisia kokemuksia 50- tai 60-vuotissynttäreistä, mutta mahdollisuus viettää jonkun vaikuttajan 200-vuotisjuhlavuotta tarjoutuu meille suhteellisen harvoin.
Henrik ja hänen juhlavuotensa yhdistää meitä monin tavoin. Se on tuonut meidät yhteen niille seuduille, joilla Henrik viimeksi vaikutti. Henrikin elämän viimeisen vaiheen muodosti toiminta Säräisniemen kappalaisena vuosina 1848 – 1857, siis yli 150 vuotta sitten. Siksi kokoontumisemme toisen päivän tapahtumapaikkana on Säräisniemen kirkko nykyisen Vaalan kunnan ja seurakunnan alueella. Säräisniemihän on seurakunta, jota ei sen nimisenä ole enää olemassa.
Tämän sukukokoontumisen tavoitteena on toisalta oppia tuntemaan entistä paremmin Henrikiä ja Lauraa sekä sitä aikaa, jossa he elivät. Toisaalta meillä on ainutlaatuinen tilaisuus tutustua myös toisiimme, Schwartzbergin – Mustakallion suvun vaiheisiin Henrikin ja Lauran jälkeen sekä suvun nykypäivään sellaisena kuin se näkyy meidän heijastamana. Kummassakin suhteessa meillä jokaisella on varmasti paljon opittavaa emmekä tule yhden viikonlopun aikana – jos koskaan -- täysin oppineiksi. Emme siis voi ikään kuin kerralla tyhjentää koko pajatsoa. Tarkoituksemme on myös perustaa oma sukuseura, joka liittäisi meitä sekä Henrikiin ja Lauraan että toinen toisiimme.
Kun Henrikillä ja Lauralla oli kymmenen lasta, joista yksi kuoli varhain ja yksi naimattomana, jää jäljelle kahdeksan sukuhaaraa, joista olemme yrittäneet tavoittaa kaikkien edustajia informoidaksemme heitä tästä sukukokouksesta. Tässä pyrkimyksessämme emme ole kuitenkaan täysin onnistuneet. Olemme pystyneet välittämään tietoa lähinnä neljän sukuhaaran eli Kustin, Johanneksen, Jaakon ja Joosepin jälkeläisille, joiden edustajat muodostavat osanottajajoukkomme. Lisäksi on ollut yksittäisiä yhteydenottoja ainakin Marian haaran eli Malkin suvun taholta. [Lisäys käsikirjoitukseen: Rokualle oli tullut yksi edustaja myös Marian haarasta.] Sitä vastoin Henrikin eli Heikun, Kallen ja Hannan eli Riihikallioiden jälkeläiset ovat vielä jääneet yhteisen sukuharrastuksemme ulkopuolelle.
Meitä on kuitenkin kokoontunut yhteen 85 henkeä, joista laskelmiemme mukaan 72 on aikuisia ja 13 lapsia [lopullinen määrä jonkin verran pienempi]. Tämä on juuri sopiva määrä ajatellen mahdollisuuksia tutustua toisiimme kunnolla yhden vuorokauden aikana. Samalla kokoontumisemme on hyvä alku laajempien sukulaispiirien kokoamiselle.
Henrikin ja Lauran jälkeläiset ovat kokoontuneet yhteen aiemminkin, mutta edellisestä kaikkien sukuhaarojen kokoontumisesta on kulunut ilmeisesti jo 54 vuotta. Schwartzberg – Mustakallion sukua kokoontui nimittäin tammikuun 17. päivänä 1957 Helsingin Insinööritalolle, niin kuin Sukututkimusseuran Genos-lehtikin kertoi uutisessaan. Sukukokous todettiin järjestyksessään kuudenneksi sarjassa, joka oli alkanut vuonna 1889.
Kokouksen avasi lehtori Jaakko Riihikallio. Rovasti Hannes Mustakallio piti esitelmän Henrik ja Laura Schwartzbergista polveutuvan suvun määrällisestä kehityksestä sekä ammatillisesta ja maantieteellisestä jakaantumisesta. Professori Sakari Mustakallio puolestaan esitti toimia suvun kantavanhempien elämäkerran painattamiseksi. Vuoden 1957 sukukokous päättyi kirkkoherra Heikki Mustakallion hartauspuheeseen ja virteen Herraa hyvää kiittäkää.
Yksi edeltävistä sukukokouksista oli pidetty Helsingissä vuonna 1928 Henrikin kuolinpäivänä 18. marraskuuta. Sen avasi maisteri Juho Mustakallio, joka kuului Sakari Mustakallion tavoin Johanneksen haaraan. Avaaja antoi arvokkaita tietoja aiemmista sukukokouksista. Suku oli kokoontunut yhteen erilaisten huomattavien merkkipäivien yhteydessä, joita olivat esimerkiksi kirkkoherrojen virkaanasettamiset ja sukulaisten häät. Suku oli ollut koolla, kun Johannes Schwartzberg asetettiin 1893 Kuopion tuomiorovastin virkaan. Samoin oli muistettu Heikku-setää eli Henrik Schwartzberg nuorempaa Sotkamossa 1894 ja Jaakko-setää Pyhäjärvellä 1898, jolloin Mustakallioita oli ollut läsnä 40 henkeä ja Emmi-puolison sukua eli Gummeruksia vielä saman verran.
Vuonna 1907 suku oli tehnyt unohtumattomaksi luonnehditun laivaretken Kajaanista Oulujärven yli Säräisniemelle. Kirkkaan sydänyön aikana suuren paikkakuntalaisjoukon mukana oli paljastettu Henrikin hautapatsas kirkon vierellä.
Se että tämä vuosi on Henrik Schwartzbergin juhlavuosi, ei vielä sinänsä olisi riittänyt kokoamaan meitä yhteen. Kiinnitin itse ensimmäisen kerran joulun 2007 tienoilla huomiota lähestyvään merkkivuoteen ja esitin joillekuille sukulaisille ajatuksen Henrikin jälkeläisten kokoontumisesta yhteen sen aikana.
Tätä sukukokousta on viime elokuusta lähtien valmistellut työryhmä, jossa on ollut viisi aktiivista jäsentä kolmesta sukuhaarasta. Työryhmä on kokoontunut kolme kertaa ja pitänyt lisäksi tiiviisti yhteyttä keskenään sähköpostin välityksellä.
Haluan nyt esitellä teille työryhmämme jäsenet ja heidän sukuhaaransa.
Katariina Mustakallio on antiikin tutkija ja Tampereen yliopiston yleisen historian dosentti. Hän toimii tällä hetkellä Suomen Rooman-instituutin eli Villa Lanten johtajana. Katariina kuuluu Joosepin haaraan. Lähetysjohtaja Jooseppi Mustakallio oli hänen isoisänsä isä. Katariinan isoisä oli Hannes Mustakallio – eli suvun keskuudessa ”Pakana-Hannes” - , joka on kirjoittanut elämäkerrat sekä Henrikistä ja Laurasta että omasta isästään Joosepista.
Suomalaisen yhteiskoulun eläkkeellä oleva äidinkielenopettaja Marja eli Lilli Mustakallio Espoosta on tullut sukuumme avioliiton kautta. Hänen puolisonsa oli agronomi Jyrki Mustakallio, jonka isoisän isä oli puolestaan Henrikin poika Pyhäjärven kirkkoherra Jaakko Mustakallio. Marja Heimonen on helsinkiläinen kirjastonhoitaja, joka on kasvatustieteen gradussaan tutkinut sukunsa eri polvien kasvatusnäkemyksiä. Hänen isoisänsä isä oli Kuopion tuomiorovasti Johannes Schwartzberg. Marjan isä Asko Mustakallio puolestaan on merkittävästi edistänyt suvun - erityisesti Johanneksen haaran - historiatietouden vaalimista. Teologian opiskelija Sanna Vuornos-Visto kuuluu myös Johanneksen haaraan ja on sen oman yhdistyksen Murron kävijät ry:n sihteeri ja rahastonhoitaja. Kun me muut työryhmän jäsenet edustamme Henrikistä laskettuna viidettä polvea, Sanna kuuluu jo seuraavaan eli kuudenteen polveen.
Itse olen siis Hannu Mustakallio ja kuulun Jaakon haaraan. Jaakko oli isoisäni isä, isoisäni puolestaan Johannes Jaakko Mustakallio, joka kuoli Säräisniemen kirkkoherrana. Toimin kirkkohistorian professorina Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Kun julkaisin kaksi vuotta sitten laajan tutkimuksen vanhan Kuopion – Oulun hiippakunnan historiasta vuosilta 1850 – 1939, perehdyin omakohtaisesti erityisesti tuomiorovasti Johannes Schwartzbergin elämään ja toimintaan. Olen kirjoittanut hänestä myös elämäkerta-artikkelin Suomen kansallisbiografiaan.
Kun olen tätä sukukokousta varten perehtynyt Henrik ja Laura Schwartzbergin aikaan, olen itsekin saanut ammentaa paljon sellaista, mihin haluaisin vielä paremmin syventyä. En ole oikein osannut tehdä itsellenikään selväksi, onko sukuharrastukseni ikään kuin ammatillista toimintaa vai vapaa-ajan harrastusta. Työskentely valmistelutyöryhmässä on joka tapauksessa avannut meille kaikille runsaasti uusia näköaloja sukuumme. Olemme oppineet paljon toisistamme ja sukuhaaroistamme ja haluamme välittää sitä tämän viikonlopun aikana myös teille muille.
Henrikistä ja Laurasta polveutuva Schwartzbergin – Mustakallion suku on suhteellisen selvärajainen, suppea ja omaleimainen kokonaisuus, joka on myös saanut oman, Veli-Matti Aution kirjoittaman sukuartikkelin Suomen kansallisbiografiaan. Hänen mukaansa sukumme on noussut näkyväksi sivistyssuvuksi melko myöhäisessä vaiheessa. Henrik Schwartzbergin jälkeläiset ovat ”menestyksekkäästi toimineet kulttuuri- ja talouselämässä”, Autio kirjoittaa. ”Poikkeuksena useimmista muista sivistyssuvuista pappistraditio on säilynyt vahvana nykypäivään saakka.” Pappistraditiota edustaa nuorimpien joukossa Sami Mustakallio, joka saarnaa huomenna Säräisniemen kirkossa ja kuuluu Joosepin haaraan.
Keitä Schwartzbergeja tai Mustakallioita tunnemmekaan oman sukuhaaramme ulkopuolelta? Varmaan ykkössijalle nousee oopperalaulaja ja liikemies Timo Mustakallio hänen nimeään kantavan, jälleen tänä kesänä Savonlinnassa pidetyn laulukilpailun ansiosta. Timo Mustakallio oli Joosepin pojanpoika. Ehkä meiltä itse kultakin on kysytty myös, olemmeko sukulaisia julkisuudessa esillä olleiden taiteilijoiden Mimmi ja Minttu Mustakallion kanssa. He eivät ole kuitenkaan Henrikin ja Lauran jälkeläisiä.
Kuluneen vuoden aikana olen itse oppinut, että sukumme muusikoihin kuuluvat myös säveltäjä Otto Kotilainen sekä laulajat Matti Tuloisela ja Juha Kotilainen. Henrikin vanhin lapsi oli Haapajärven lukkarina elämäntyönsä tehnyt Kusti Schwartzberg, ja kanttoreita on ollut myöhemmissäkin sukupolvissa.
Talouselämän piirissä sukulaisistamme on antanut huomattavan panoksen muiden muassa Timo Mustakallion veli, liikemies Antti Mustakallio, joka oli tamperelaisen kenkätehtailijan Emil Aaltosen vävy. Samaan talouselämän vaikuttajien sarjaan kuuluvat Johanneksen pojan insinööri Henrik Schwartzbergin jälkeläiset, muiden muassa kaksi Lahden Rautateollisuus Oy:n, sittemmin Raute Oy:n johdossa toiminutta vuorineuvosta: Aarne ja Heikki Mustakallio. Poliittisessa elämässä vaikuttaneita suvun jäseniä ovat puolestaan vanhemmasta polvesta Nivalan kirkkoherrana eduskuntaan yhdessä Kyösti Kallion kanssa valittu Lauri Mustakallio, joka oli Jaakon poika, sekä nykyinen kansanedustaja ja entinen ministeri Anni Sinnemäki, joka on äitinsä kautta Joosepin jälkeläisiä.
Mustakallion suvussa on ollut runsaasti paitsi pappeja ja muusikkoja myös lääkäreitä ja professoreita. Kun vuonna 2008 julkaistiin matrikkeliteos Suomen professorit 1640 – 2007, Mustakallio oli yksi kymmenestä sukunimestä, joita yhdisti vähintään viisi professuuria. Sukuumme kuuluvia professoreita on tietysti myös muunnimisiä, esimerkiksi keskuudessamme oleva [ei kuitenkaan päässyt olemaan mukana] Tuomo Mannermaa, jonka isoäiti oli Kuopion tuomiorovastin Johannes Schwartzbergin Laura-tytär.
Kun katsomme ympärillemme, voimme varmaan monessa sukulaisessamme havaita samaa näköä kuin itsessämme. Esimerkiksi Timo Mustakallio, jota en itse koskaan tavannut, näytti eräänlaiselta Mustakallion miesten perustyypiltä. Luonteenpiirteistä on vaikea sanoa mitään varmaa, mutta voi ainakin kysyä, onko Henrikin tuliseksi sanottu luonne tai hänen kansanomainen karkeutensa periytynyt myöhemmillekin polville.
Hyvät sukulaiset!
Vuonna 1957 pidetty sukukokous vaikutti osaltaan siihen, että Hannes Mustakallion elämänkuvaus Henrik ja Laura Schwartzberg ilmestyi seuraavana vuonna. Se antaa tärkeää tietoa esivanhemmistamme ja on säilyttänyt arvonsa meidän päiviimme asti. Henrikistä ja Laurasta kertovaa kirjaa täydensi ”Pakana-Hanneksen” isästään vuonna 1965 julkaisema elämäkerta Joos Mustakallio. Lehtori ja lähetysjohtaja. Molemmat kirjat ovat myös vahvistaneet koko Schwartzbergin – Mustakallion suvun yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Henrikin jälkeläisten keskuudessa sukuharrastus on ollut erityisen vahvaa Kustin ja Johanneksen haaroissa, joilla molemmilla on oma sukuseura. Haapajärven lukkarin Kustin Alma-tytär naitiin Jaakonahon sukuun, jonka sukuseura on perustettu vuonna 1895 kotipaikkanaan Haapajärvi. Johannes taas hankki perheensä kesäpaikaksi vuonna 1906 Kallaveden saaren Murron, jonka ylläpitämisestä vastaa oma yhdistys Murron kävijät ry. Olen itse kuukausi sitten pidetyillä vuosittaisilla Murron päivillä saanut todistaa, kuinka hienolla tavalla tämä sukuyhdistys kokoaa Johanneksen haaraa yhteen vapaan yhdessäolon ja yhteisen toiminnan merkeissä.
Kun tällä katsauksellani avaan Henrik 200 v -kokoontumisemme, totean niin kuin Juho Mustakallio vuoden 1928 sukujuhlassa: Lausun Teidät tervetulleiksi tänne ja toivon että tämä tilaisuus jättäisi meihin kaikkiin iloisen muiston.