Henrik Lybeckin kirje sukukokouksen osanottajille
Henrik Lybeck liittyi sukuseuraan keväällä 2019 ja osoittautui, että hän on seuran sadas jäsen. – Sen kunniaksi Henrikille lähetettiin Hannes Mustakallion toimittama kirja "Henrik ja Laura Schwartzberg. Elämänkuvaus."
Henrik vastasi kiitoskirjeellä. Tämän sukuseuralle osoitetun viestin luki Laura Yrjönmäki, Henrik Lybeckin mummi, Kulttuurikeskus Sofiassa pidetyssä sukukokouksessa.
Turussa opiskeleva Henrik Lybeck on sadas sukuseuramme jäsen. Laura Yrjönmäki luki Henrikin kirjeen, jossa hän kiitti sukuseuraa saamastaan kirjalahjasta.
+ + + + + + + +
Kiitän suuresti kunniasta saada liittyä seuran sadanneksi jäseneksi. Henrikin ja Lauran elämänkuvausta lukiessani osoittautui, että kaimallani oli monia piirteitä, joihin voin samastua melko vahvasti.
Tämän huomatessani oivalsin, että näiden yhtäläisyyksien jakaminen sukukokouksen osallistujien kanssa voisi olla hauska idea; näin saatte jonkinlaisen kuvan itsestäni ja samalla saatatte kuulla jotain uutta esi-isästämme.
Nuoresta Henrikistä olivat vanhemmat sanoneet, että "Kyllä hän muuten menettelisi, mutta kun aina vain lukee", mihin pappi oli vastannut, että "Kyllä me sen asian kanssa selviämme." Myöhemmän perusteella uskaltaisin väittää, että kyllä Henrik selvisikin.
Toivon mukaan papin sanat osoittautuvat pätevän myös minuun. Itselläni lukeminen on aina ollut erittäin lähellä sydäntäni, mutta tämä intohimo on osaltani johtanut hieman eri tielle, nimittäin oikeustieteen opintoihin.
Sama tie olisi varmasti heittämällä auennut myös kaimalleni, sillä näytämme jakavan saman vahvuuden: elämänkuvausta siteeraten "Miten lie muun oppimisen ollut, muistiin painaminen, ulkoluku, oli Henrik Jaakonpojalle helppoa."
Opiskelun ja opiskeluelämän välillä on kieltämättä vissi ero, ja näiden pitäminen tasapainossa onkin oma haasteensa. Itselleni tutut haasteet ovat selvästi olleet ajankohtaisia jo kaksisataa vuotta sitten; kirjassa nimittäin mainitaan, että "Henrik oli mielellään nähty toverien seuroissa ja hän itse viihtyi niissä hyvin.
Olihan hänellä siihen edellytyksiä, edullinen ulkomuoto, vilkas luonne, säätyläiskodeissa opittu seurustelutaito, hyvä lauluääni ja tanssitaito. Näin kului alkuaika häneltä ja valmistuminen lykkääntyi, tosin vain toistaiseksi."
Tanssitaito ei ole tainnut minulle saakka periytyä, mutta lauluääni on ollut eduksi parissakin kuorossa. Henrik-kaiman osalta asiasta todetaan, että "Juomatapojen ohella seurasivat Turusta Helsinkiin siirtyneiden ylioppilaiden mukana ruotsinmaalaiset juomalaulut. – Todennäköisesti juuri näitä laulettaessa Henrik Schwartzberg keksittiin kauniin lauluäänensä ansiosta ja tahdottiin laulumiesten joukkoon ja hän meni mukaan."
Turussa opiskelevana voin vahvistaa, että samat juomalaulut ovat edelleen vahvasti elossa myös siellä.
Mainittujen lisäksi löytyi muitakin yhteisiä piirteitä.
Kirjassa mainitaan: "Henrik Jaakonpojan luonnetta kuvaavaa on, että kun toiset tyytyivät tervaamaan kärryjensä pyörät, olivat hänen kärrynsä aina koreaksi maalatut. Itse hän kyllä työn pystyi tekemään, mutta kieltämättä tämä todistaa turhamaisuutta tai hienostelevaa herramaisuutta."
En kehtaisi kiistää tietynasteista turhamaisuutta. Ja mummi, jolta tänään äänen lainaan, voi tämän varmasti vahvistaa.
Mahdollisista yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista huolimatta on todettava, että yksi asia, jonka toivon jakavani kaimani kanssa on se, että löydän asian johon kohdistaa sama into, joka hänellä ilmeisesti on ollut omaa elämäntyötään kohtaan.
+ + + + + + + +