Sukukokous 6.8.2016, Helsinki

Lauran hautaa etsimässä

Esitelmä, Marja Heimonen

Ensimmäisen kerran kävin etsiskelemässä Laura Schwartzbergin hautapaikkaa Iisalmen vanhalta hautausmaalta kesällä 2003, mutta silloin ei ollut koordinaatteja, eikä hautapaikkaa löytynyt. Jätin hautakynttiläni kirkon edessä olevalle 'poissaolevina haudattujen' (tms.) muistomerkille. Kesän lopussa eli reissun jälkeen sain kirkkoherranvirastosta koordinaatit vastauksena sähköpostiini.

Muutamaa vuotta myöhemmin, kun matkasimme Iisalmen kautta Sotkamoon vuokramökille, ehdotin, että nyt kävisimme Iisalmella etsimässä Lauran hautapaikkaa. Niinpä suuntasimme hautausmaalle mieheni kanssa. Lapset ja koira jäivät hautausmaan portille. Mieheni Risto haudan löysi, hän ei etsinyt hautakiveä, kuten minä.

Hannes Mustakallion mukaan Jaakon (1848 – 1909) piti järjestää pieni hautakivi Lauran haudalle. Kiven sijaan löytyikin takorautainen hautaristi, joka sinänsä on hyvin vaikuttava.

Ristin juurelle oli jätetty multaan keltainen muovilaatta, jossa kerrottiin, että hautapaikka on menetetty, sillä kukaan ei ollut reagoinut parin viikon sisällä tähän keltaiseen kylttiin. Kyltissä oli kuitenkin seurakunnan puutarhurin numero. Niinpä otin kyltin mukaani, toivoen ettei hautaa kuitenkaan heti otettaisi seurakunnan haltuun.

Käynti haudalla oli tietenkin mahtavaa, mutta samalla tuli tunne, että nyt olen vuosikymmeniin ensimmäinen Lauran jälkeläinen, joka vierailee haudalla, ja kenties olen myös viimeinen!

Sotkamossa ollessamme, ehkä seuraavana päivänä, sukulaiseni Laura Yrjönmäki sattui soittamaan. Kerroin hänelle Lauran hautapaikan löytymisestä ja sen mahdollisesta menettämisestä. Varmaa olisi, että jos hautapaikka menetettäisiin, sitä ei kyllä takaisin enää voi saada.

Laura oli yhteydessä johonkuhun sukulaiseensa, joka puolestaan oli kertonut haudan löytymisestä ja mahdollisesta menettämisestä Martti V. Mustakalliolle.

Sitten sainkin puhelun Martti V:ltä ja kerroin haudan tilanteesta. Käsitykseni mukaan kyse ei ollut siitä, että seurakunta tarvitsisi lisää kirkkomaata hautauksiin, vaan siitä, että seurakunta halusi hautoja hoidettavan. Muussa tapauksessa hauta otettaisiin uusiokäyttöön ja risti poistettaisiin.

 Annoin kyltissä olevan puhelinnumeron Martti V:lle ja kohta sainkin häneltä uuden puhelun kännykkääni. Ensimmäisellä kerralla Laura Stenbäck -nimellä ei hautaa löytynyt, mutta kerroinkin, että se löytyy kirkon rekisteristä Laura Schwartzberg -nimellä. Muutaman kymmenen minuutin jälkeen sain taas soiton, että "asia on nyt kunnossa". Martti V. lupautui huolehtimaan haudasta elinaikanaan ja sanoi että hänen jälkeensä hautamaksun hoitaisi joku hänen jälkeläisensä. Martti V. lupasi, että tästä lähtien haudalla on verenpisara, jota voimme käydä ihailemassa!

Tässä pääpiirteissään Lauran haudan pelastus, johon osallistui useampi ihminen. Kyllä oli juhlan paikka, että hauta lopulta pelastui ja hienoa, että Iisalmessa tuli käytyä oikeaan aikaan. Vuosi oli muistaakseni 2007.

Martti V:n jälkeen Lauran haudan hoitomaksusta huolehti hänen puolisonsa Kaija Mustakallio. Vuonna 2016 vastuun otti Henrik ja Laura Schwartzbergin sukuseura. 

Ja tässä Lauran haudan koordinaatit Iisalmen vanhalla hautausmaalla: osasto 5, rivi 5, paikka 48

Lauran hautaristi Iisalmeen vanhalla hautausmaalla.

* * * * * * * *